1.
Taas kukkasilla kukkulat,
oi Herra, kaikki vyötät
ja laumat lukemattomat
taas laitumilla syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistaa kunniaasi.
2.
On täynnä vettä virtasi,
janoiset siitä juotat
ja runsaan siunauksesi
maan kasvulle nyt tuotat.
Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat
auringon nousun, laskun maat
iloksi ihmisille.
3.
Taas, Herra, askeleistasi
maa uhkuu muhevuutta.
Ajallaan annat sateesi,
saa pellot voimaa uutta.
Näin, Herra, vuoden kaunistat
ja työmme siunaat, vahvistat,
suot nousta kultaviljan.
4.
Jumala, hiljaisuudessa
sinua Siion kiittää.
Kansaasi siunaat rauhalla,
kaikille armo riittää.
Anteeksi annat velkamme,
pois nostat raskaan kuormamme,
me siitä riemuitsemme.
5.
On autuas, ken olla saa
Jumalan kartanoissa,
ylistää Luojan kunniaa
pyhien asunnoissa,
kun hyvyydellä huoneesi,
rauhalla läsnäolosi
ravitset, Herra, meitä.
Psalmi 65 päättyy seuraavasti: ”Kukkulat verhoutuvat juhlapukuun. Niityt ovat lammaslaumojen peitossa, laaksot lainehtivat viljaa. Koko maa riemuitsee ja laulaa.” Elias Lönnrotin (1802-1884) suvivirsi Taas kukkasilla kukkulat puolestaan alkaa näin: ”Taas kukkasilla kukkulat, / oi Herra, kaikki vyötät / ja laumat lukemattomat / taas laitumilla syötät. / Näin kaikki maa nyt iloissaan / sinulle laulaa kiitostaan, / julistaa kunniaasi.”
Psalmin muukin sisältö on mukana. Lönnrot ei kyllä lähtenyt liikkeelle lopusta, vaan sepitti virtensä seuraten psalmin sisältöä ”oikeassa järjestyksessä”. Psalmi alkaa näin: ”Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa”, ja Lönnrot aloitti virtensä tällä lailla: ”Sua, Herra, hiljaisuudessa / Sioni ylistääpi”. Alkuperäinen ensimmäinen säkeistö on siis nyt neljäntenä ja viimeinen ensimmäisenä. Säkeistöjä oli alkuaan, vuoden 1886 virsikirjassa, seitsemän. Niiden vähentäminen nykyiselleen eli viiteen samoin kuin uusi järjestys toteutettiin vuoden 1938 virsikirjassa.
Psalmi ja virsi ovat riemullista Jumalan luomistekojen ylistystä, mutta kun alkuperäiset 1. ja 2. säkeistö on siirretty virren loppuun, korostuu psalmin ja virren sanoman toinen puoli. ”Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi”, sanotaan psalmissa ja pyydetään Jumalaa ravitsemaan meitä ”huoneensa antimilla, temppelinsä pyhyydellä”. Siellä, vakuuttaa virsi, on autuasta ylistää Luojan kunniaa, ”kun hyvyydellä huoneesi, / rauhalla läsnäolosi, / ravitset, Herra, meitä”.
”Koko maa riemuitsee ja laulaa” – psalmin viimeinen lause luonnehtii oivallisesti tätä kotoista suvivirttämme. Osuutensa on raikkaalla, Raumalta muistiin merkityllä sävelmälläkin.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
