1.
Sua kiitän, Jumalani,
kun yöllä suojelit,
kaikista vaaroistani
armollas varjelit.
Nöyrästi pyydän vielä:
Minulta köyhältä
apua ethän kiellä
tänäkään päivänä.
2.
Suo minun oikein käyttää
myös tämä päiväni,
tahtosi, Herra, täyttää
kaidalla tielläsi.
Kiusaajan särje ansa
ja estä aikeet sen,
ettei se juonillansa
vie verkkoon valheiden.
3.
Oikeaan uskoon auta,
suo synnit anteeksi.
Poikasi rakkaan kautta
nyt anna armosi.
Syntistä ethän heitä,
sen tiedän sanasta.
Mua alastonta peitä
vanhurskaudella.
4.
Minulle anna voimaa
sinua tunnustaa,
maailma vaikka soimaa
ja pilkkaa, ahdistaa.
Suo, että kestää voisin
totuuden sanassa
ja että aina toisin
sen julki pelotta.
5.
Elävä toivo anna,
suo, että voimani
alttiiksi tahdon panna
myös toisten parhaaksi.
Haltuusi, Isä, annan
perheeni, kotini.
Käsiisi kaiken kannan,
jää meille turvaksi.
6.
Oi kiitos, Jeesukseni,
lunastustyöstäsi.
Ravinto sielulleni
on ruumiis, veresi.
Suo voimaa, lohdutusta
myös hetkeen viimeiseen.
Keskeltä ahdistusta
vie iloon taivaaseen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Johannes Kolros n. 1535. Ruots. 1601. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Knut Legat Lindström 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1546.
Luokitus: Aamu ja ilta Katso virsi 503 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
533 Sua kiitän, Jumalani
Ich danck dir, lieber Herre
Tämän aamuvirren runkona on Lutherin aamurukous, se jonka tunnemme Vähästä katekismuksesta.
Lutherin aamurukous alkaa kiitoksella: "Minä kiitän sinua, taivaallinen Isäni, rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, että olet viime yönä varjellut minut kaikesta vahingosta ja vaarasta." Virressä veisaamme: "Sua kiitän, Jumalani, / kun yöllä suojelit, / kaikista vaaroistani / armollas varjelit."
Rukous jatkuu pyynnöllä: "Varjele minua myös alkavana päivänä synnistä ja kaikesta pahasta, että tekoni ja koko elämäni olisivat mielesi mukaiset." Virren suomennoksessa vastaava rukous alkaa jo 1. säkeistössä ja jatkuu seuraavassa. Virren 5. säkeistössä voimme tunnistaa rukouksen seuraavan kohdan: "Minä annan itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi."
Rukouksen päättää toivotus pyhän enkelin varjeluksesta. Se puuttuu virrestä, jonka loppusäkeistö sen sijaan johtaa veisaajan kiitokseen: "Oi kiitos, Jeesukseni, / lunastustyöstäsi. / Ravinto sielulleni / on ruumiis, veresi." Se liittyy Lutherin katekismuksen kiitosrukoukseen aterian jälkeen, ja onkin arveltu, että runoilija olisi tarkoittanut muut säkeistöt veisattavaksi ennen aamiaista ja viimeisen sen jälkeen.
Runoilija, jolta olemme saaneet tällaisen Lutherin rukoukseen pohjautuvan ja sitä laajentavan aamuvirren, on saksalainen Johannes Kolros (k. n. 1558). Hän oli kotoisin Schwarzwaldin laitamalta; hänen kotikylänsä Kirchhofen on aivan lähellä Freiburgin kaupunkia. Vuodesta 1529 Kolros toimi Baselissa poikakoulun johtajana. Jo varhain hän liittyi uskonpuhdistusliikkeeseen. Hengellisten runojen lisäksi Johannes Kolros kirjoitti oppikirjoja ja kansanomaisia näytelmiä, joista suosituksi tiedetään "Viidenlaisia tutkisteluja, jotka innostavat ihmistä parannukseen". Sillä on liittymäkohtansa Kuolemantanssi-perinteeseen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.