Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa
1.
Taivaan Isä, nostit minut
varhain hellään helmaasi.
Niin sain ystäväksi sinut,
annoit kalliin lahjasi,
kasteen armon autuaan
elämääni siunaamaan.
2.
Hyvä Paimen, laumassasi
hoidat pientä karitsaa.
Jeesus, uhrikuolemasi
meidät kaikki pelastaa.
Tahdon olla omasi,
rakas Vapahtajani.
3.
Isä, annoit matkalleni
Pyhän Hengen oppaaksi,
auttajaksi, turvakseni,
kunnes pääsen luoksesi.
Siellä laulan riemuiten
kanssa taivaan enkelten.
495 Taivaan Isä, nostit minut
Milde fader i det höga
Ruotsalainen metodistikirkon saarnaaja, liikemies ja raittiuspuhuja Jakob Thimoteus Jacobsson (1840-1912) sepitti tämän virren poikansa kastetilaisuuteen 1871; painettuna se ilmestyi 1875. Virressä oli silloin kuusi säkeistöä. Siionin kanteleeseen suomennettiin 4-säkeistöinen versio ”Jesus, du som dig förbarmar” 1892 (”Jesus, tämän pienokaisen Etehes nyt kannamme”). Suomennosta on uudistettu useita kertoja. Siionin kanteleen vuoden 1923 laitoksessa laulu alkoi K. V. Tammisen uudistamana sanoilla ”Jeesus, nyt tää pienokainen helmaas hellään kannetaan”, vuoden 1961 laitoksessa alkusanat kuuluivat ”Sulle, Isä taivahainen nyt tää lapsi annetaan”. Sen version pohjalta Jaakko Haavio mukaili virren Taivaan Isä, nostit minut virsikirjan lisävihkoon 1963.
Siihen mennessä ei ollut tietoa virren tekijästä, ja virsikirjaan tuli alkuperämerkinnäksi vain ”Siionin kannel”. Nykyisen virsikirjan valmistuessa oli jo olemassa tieto Jakob Jacobssonista. Nyt laulu on Siionin kanteleessa Lauri Thurénin uutena suomennoksena (SK 1999:115 ”Jeesus, tämän pienokaisen syliisi kun annoimme”) ja sen alkuperäistekstiksi mainitaan saksalaisen Benjamin Schmolckin virsi vuodelta 1704.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
