1.
Kanssa luomakuntansa
liiton solmi Jumala.
Liikkumaan ja kasvamaan
kaiken loi hän päälle maan.
Itse Herra taivasten,
lunastaja ihmisten,
syntyi seimeen eläinten.
2.
Ihmiselle uskottiin
valta luontoon, eläimiin.
Hän sai niistä ystävän
uskollisen, väkevän.
Hengitykseen härkien,
tyyneen lämpöön aasien
syntyi Herra taivasten.
3.
Luonnon varjelijaksi
Luoja meidät tarkoitti,
liittoon pienten, suurien,
heikkojen ja vahvojen.
Ihmissuku yksinään
pystyy ylpeydessään
Luojan liiton särkemään.
4.
Mykkä huuto sorretun,
maailmamme turmellun
nousee kohti Kristusta,
kaiken uutta luomista.
Luomakunta kutsutaan
kirkastettuun kunniaan
uuden taivaan, uuden maan.
Ilmastonmuutos etenee. Eliölajeja katoaa maapallolta. Tuholaisena touhuaa ihminen elämäntyylillään, nautinnonhalullaan.
1984, siis virsikirjatyön loppuvaiheessa Anna-Maija Raittila kirjoitti luontovirren keskiaikaisen joululaulun In natali Domini sävelmään; laulu on virtenä 19. Siitä tunnettiin keskiajalla kaksi samoin alkavaa, mutta sisällöltään erilaista versiota. 1300-luvun vanhassa versiossa sanotaan, että eläimetkin, animalia, tunsivat, kuka oli syntynyt tallin seimeen. Teema esiintyy monissa keskiajan joululauluissa ja -maalauksissa. Se perustuu Jesajan kirjan ensimmäisen luvun sanaan, että härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israelin kansa ei tunne omaa Jumalaansa. Matti Myllykosken mukaan jo varhaiset kirkkoisät tulkitsivat Jesajaa antisemiittisesti, juutalaisvastaisesti: juutalaiset ovat tyhmempiä kuin aasi ja härkä eivätkä koskaan tule hyväksymään Kristusta. Laulut ja maalaukset kantavat kristikunnan juutalaisvastaisuuden hirvittävää historiaa.
Anna-Maija Raittila avaa aasin ja härän julmat kahleet (1-2- säk.) ja tulkitsee yksinkertaiset juhdat luomakunnan edustajiksi: nekin kunnioittavat nöyrinä seimeen syntynyttä Luojaansa. "Ihmissuku yksinään / pystyy ylpeydessään / Luojan liiton särkemään" - tyhmempänä kuin aasi ja härkä.
