1.
Nyt päivä laskee, pilvi peittää
jo taivaanrannan tummuvan.
Myös huomispäivä varjon heittää,
se kertoo myrskyn nousevan.
Vaan nytkin kaikkeen pelkoon, vaivaan
on Isä luonut armotaivaan.
2.
Hän Kristuksessa, Pojassansa
on rakastanut minua,
myös minulle hän armostansa
on suonut paikan taivaassa.
Kun myrsky saartaa sydäntäni,
ei väisty Kristus viereltäni.
3.
Siis tahdon Herran käsiin antaa
myös ahdistukset synkimmät.
Hän syyllisyyden kauhut kantaa,
kun kuiluistaan ne hyökkäävät.
Hän ohjaa tielle tasaiselle,
vie lähteillensä, laitumelle.
4.
Oi Paimen, valvo kulkuani,
kun ristin taakka näännyttää,
niin etten luovu uskostani,
en masennuksen kouriin jää.
Sen uskon: ahdistus kun kohtaa,
se lähemmäksi Isää johtaa.
5.
Vain ylistää ja ihmetellä
voin, Herra, armoteitäsi.
Uskollisella hyvyydellä
yön halki ohjaat lastasi.
Kun Kristus kuoleman jo voitti,
yön valta väistyi, aamu koitti.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Martin Lipp 1923. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Dimitri Bortnjanski 1822.
Virren virolainen kirjoittaja Martin Lipp (1854-1923) oli uransa alussa lyhyen aikaa pappina Saarenmaalla, minkä jälkeen hän toimi lähes 40 vuotta kirkkoherrana Nõossa, lähellä Tarttoa. Hänen runsaan julkaisutoimintansa tärkeimmät alueet ovat hengellinen ja maallinen runous, historia ja uskonnon oppikirjat. Myös kristillisiä lastenkirjoja sisältyi hänen tuotantoonsa.
Runoilijana Martin Lipp kuuluu Viron kansallisen heräämisajan edustajiin. Hänen tunnetuin isänmaallinen runonsa on Viron lippulaulu Eesti lipp ("Kaunistagem Eesti kojad kolme koduvärviga"), jolle sävelasun on antanut virren 569 säveltäjä Enn Võrk.
Virsirunoilijana Martin Lipp on maansa merkittävimpiä. Viron nykyisessä virsikirjassa on 13 hänen kirjoittamaansa ja 23 hänen kääntämäänsä virttä. Nyt päivä laskee jäi hänen viimeiseksi virrekseen. Lipp kirjoitti sen sairaalassa Tallinnassa 1. maaliskuuta 1923, viisi päivää ennen hänelle tehtyä leikkausta – ja viikkoa ennen kuolemaansa. Huomispäivä pelottaa – "vaan nytkin kaikkeen vaivaan on Isä luonut armotaivaan".
Virressä hahmottuu äärimmäinen elämäntilanne. Myrsky saartaa sydäntä, läsnä ovat synkimmät ahdistukset ja syyllisyyden kauhut, ristin taakka näännyttää. Siinä on jo joutumassa masennuksen kouriin. Mutta on myös tämä varmuus: ahdistus johtaa lähemmäksi Isää. Tältä pohjalta nousee vakuuttavana viimeinen säkeistö, joka alkaa näin: "Vain ylistää ja ihmetellä / voin, Herra, armoteitäsi." Hän ohjaa lastaan yön halki. "Kun Kristus kuoleman jo voitti, / yön valta väistyi, aamu koitti."
Virrellä on niin Virossa kuin meilläkin venäläisen Dimitri Bortnjanskin sävelmä, jonka me vanhastaan tunnemme isänmaanvirrestä 579 "Oi Herra, korkein valtiaamme".
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 579 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.