1.
On suuri ihme seurakunta Herran!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.
2.
Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.
3.
Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Ronald Fangen 1942. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Anfinn Øien 1967.
Virren kirjoittaja Ronald Fangen (1895-1946) oli Norjan 30-luvun eturivin kirjailijoita. Hänen tuotantoaan leimaavat moraaliset ja uskonnolliset ongelmat. Seitsemän romaanin lisäksi siitä on suomennettu kirjoituskokoelma Kristinusko ja nykyaika (1939), jossa Fangen osoitti sekä kansallissosialismin että materialistisen kommunismin epäjumalanpalvelukseksi. Kristittyjen on arkailematta noustava kaikkea epäjumalanpalvontaa vastaan ja tuomittava se, koska ”he ovat vakuuttuneita siitä, että epäjumalien palveleminen johtaa ihmiset ja kansat yhä suurempiin onnettomuuksiin. Ellei muutosta, kääntymystä tapahdu, ei Euroopan kohtalon hetki ole kaukana.”
Saksa miehitti Norjan 9.4.1940; saman vuoden syksyllä Gestapo vangitsi Fangenin hänen saksalaisvastaisen asenteensa vuoksi. Vankeusajasta tuli raskas, Fangen sairastui ja joutui olemaan sairaalassa ankarasti valvottuna, kunnes hänet kesällä 1941 päästettiin vapauteen. – Vankeusaika merkitsi Ronald Fangenille vakuuttumista siitä, mitä hän oli kirjoittanut uskosta.
Norjan lähetysseura tilasi satavuotisjuhlaansa 1942 Fangenilta kantaatin. Se hahmottaa eteemme lähetystyön koko historian, aina Kristuksen paluuseen saakka. Teos huipentuu kuorolle kirjoitettuun ”uskon vastaukseen”, väkevään visioon, jonka kolmesta loppusäkeistöstä on tullut virsi Suomenkin virsikirjaan: On suuri ihme seurakunta Herran.
Norjan miehittänyt kansallissosialistinen Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto, siis nuo epäjumalaa palvelevat ideologiat, taistelivat herruudesta, mutta Ronald Fangen uskoi, että ”kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää / ja kohti täyttä päivää vaeltaa”. Natsismin loppu olikin lähellä, kommunismin kauempana; me voimme vain ihmetellen kysyä, miten Fangenin viesti vaikutti ensimmäisiin vastaanottajiinsa. ”Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan, / ei muutu mieli Herran Jeesuksen.”
Ronald Fangenin elämä päättyi tapaturmaisesti 22.5.1946. Hän oli matkalla Tukholmaan lentokoneessa, joka pian noustuaan Oslon lentokentältä syöksyi maahan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki koneessa olleet saivat surmansa. Suomen lehtien muistokirjoituksissa korostettiin myös Fangenin merkitystä maamme ystävänä. Myös mainittiin, että hän oli nousemassa maansa kristillisen puolueen "ehkä merkittävimmäksi mieheksi".
Virren on säveltänyt norjalainen Anfinn Øien (1922-). Hän on toiminut urkurina Oslossa ja opettajana konservatoriossa sekä yliopistossa. Norjan musiikkikorkeakoulun professori hänestä tuli 1985. Puolentoista vuosikymmenen ajan 1966–80 hän opetti liturgista laulua yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Øien on säveltänyt virsiä, kuorolauluja ja urkumusiikkia. Norjan virsikirjassa hänen sävelmiään on viisi. Virren On suuri ihme seurakunta Herran sävelmä on vuodelta 1967.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
