1.
Et, Herra, hylkää silloinkaan,
kun minut maahan lasketaan,
ihmeesi silloin kohtaan.
Syvälle siemen kylvetään,
syvälle luomissanaan jään,
se ikuisuuksiin johtaa.
2.
Äärellä pelkän tyhjyyden
ystävä lausuu läheinen:
»Nyt kotiin olet tullut.»
Jo tuska vaihtuu lauluksi,
saan kaiken, mihin kaipuuni
on koko matkan ollut.
3.
Tomusta kerran nouseva
on elämämme kirkkaana,
uudeksi kaikki luodaan.
Ja rakkauden kaupunkiin,
sen päiviin loppumattomiin
myös meidän päästä suodaan.
