Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa
1.
Oi Jumalan Karitsa,
piinattu ristin päällä!
Armahtaa meitä tahdoit,
vaikka sait pilkkaa täällä.
Syntimme sinä kannoit,
elämän meille annoit.
Armahda meitä, Jeesus!
2.
Oi Jumalan Karitsa,
surmattu syyttömänä!
Turvaton, täyden turvan
toit meille kärsivänä.
Kun kuolit edestämme,
pääsemme synneistämme.
Armahda meitä, Jeesus!
3.
Oi Jumalan Karitsa,
nyt etsi eksyneitä
ja armollasi hoida
avuttomia meitä.
Löit helvetinkin vallan,
sen mursit kuolemalla.
Rauhasi anna, Jeesus!
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä65 Oi Jumalan Karitsa
Agnus Dei / O Lamm Gottes, unschüldig
"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29.) Nämä Johannes Kastajan Jeesusta tarkoittavat sanat liitettiin jo varhain ehtoollisliturgiaan (Agnus Dei). Jumalanpalvelusta uudistaessaan Luther säilytti tämän kohdan, ja niin mekin laulamme ehtoollista vietettäessä rukouksen: "Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha." (Huomattakoon, että "ottaa pois" ja "kantaa" ovat kumpikin latinan sanan tollit oikeita käännöksiä.)
Tähän messulauluun pohjautuu virsi Oi Jumalan Karitsa. Se vie aivan suomenkielisen virsirunouden lähtöviivalle. Mikael Agricola nimittäin suomensi sen ensimmäisen säkeistön julkaisuunsa Messu eli Herran Echtolinen (1549). Säkeistön oli n. 1522 sepittänyt saksalainen pappi Nicolaus Decius. Suomen kielen oikeinkirjoitus merkitsi Agricolalle ongelmia, kuten tiedämme. Tässä tapauksessa tulos näytti tällaiselta: "O Puhdas Jumalan Caritza / quin ombi Ristis pinattu / ia meille armos taritzet / ehckes olitt couan crunattu / Meiden synnit sine nin cannoit / ia meille elemen annoit / Armadha meiden pälen o Jesu."
Jaakko Finno otti Agricolan suomentaman säkeistön virsikirjaansa (1583) sen kieliasua hiukan parannellen. Hän myös sepitti virteen kaksi lisäsäkeistöä. Siinä hän menetteli aivan oikein. Näin vältyttiin laulamasta sama säkeistö kolmeen kertaan, kuten Saksassa vieläkin voidaan tehdä tätä virttä käytettäessä.
Virsi Oi Jumalan Karitsa – ja nimenomaan sen ensimmäinen säkeistö – kuuluu erottamattomasti yhteen keskiajalle palautuvan saksalaisen sävelmänsä kanssa. Tämä koraali, poikaäänien laulamana, on Bachin Matteus-passion alkukuoron kantavana elementtinä saattamassa kuuntelijaa seuraamaan Kristuksen kärsimystietä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
