1.
Te autuaat,
te murheelliset maan,
te, joita kiusataan
ja vainotaan,
te päänne nostaa saatte,
te valtakunnan jaatte.
Se kaipaaville hiljaa
avataan.
2.
Se saapunut
on luokse heikkojen
ja luokse köyhien
ja sairaiden.
Sen valtakunnan Herran
tie ristille vei kerran.
Hän pienimmille antaa
armoaan.
3.
On polku sen
maan yksinkertaisten
ja lapsenmielisten
ja hiljaisten.
Se kasvaa sorron alta,
ei mahtavinkaan valta
sen aarteita voi löytää
milloinkaan.
4.
Se versoaa
kuin ruoho keväinen,
se maa on lapsien
ja laulujen.
Se luottaa toivon voimaan,
saa kuolleet kielet soimaan.
Se kaikkialle kantaa
tuoksuaan.
5.
Se kätkettiin
näin saviastiaan.
Se lannistua ei
voi milloinkaan.
Sen Herra arvoon nosti
ja kuolemallaan osti.
Ei meiltä sitä ryöstä
vahvinkaan.